tiistai, 28. heinäkuu 2020

Someilun tulevaisuus

On hyvin todennäköistä, että somekäyttäytymiseni ei muutu seuraavien muutamien vuosien kuluessa, ainakaan aktiivisempaan suuntaan. Olen huomannut, kuinka ahdistavaa somessa oleilu välillä saattaa olla. Ylipäätään se, että pitäisi olla tavoitettavissa 24/7/365 on erittäin inhottavaa. Toisaalta taas aina välillä on niitäkin jaksoja, kun jaksan olla innostunut somen käyttämisestä ja asioiden jakamisesta.

Olen itse siis hyvin kahden tulen välissä siinä asiassa, tulenko käyttämään somea jatkossa ja kuinka paljon. Uskon, että sosiaalisen median käytöllä voi tehdä paljon hyvääkin. Sosiaalisen median avulla ihmisille tuodaan tietoisuuteen paljon eri asioita liittyen ajankohtaisiin aiheisiin, kuten hyvänä esimerkikkinä toimii Koronavirus Covid-19 tiedottaminen. On kuitenkin erittäin tärkeää opettaa lähdekriittisyyttä, sillä somessa jaetaan paljon myös väärää tietoa. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii  lehtiartikkeli siitä, kuinka seuraavaa työskentelypaikkaansa etsivä mies tituleerattiin pedofiiliksi, koska hän oli ajanut hiljaa pakettiautolla. (Keskisuomalainen2019). Haluan siis uskoa,että tulevaisuudessa tulen näkemään yhä enemmän sometilejä, jotka jakavat oleellista ja oikeaa tietoa tärkeistä asioista.

Mitä tulee ammatilliseen näkökulmaan somessa, tästäkin olen hyvin kahden vaiheilla. On mahtavaa, että yritykset voivat somea hyödyntämällä tuoda itseään esille maksutta tuottamalla sellaista sisältöä, josta haluaa tulla tunnetuksi. Tämä tarkoittaa myös kuitenkin sitä, että myös näillä henkilöillä, jotka eivät ole tyytyväisiä saamaansa palveluun, voivat tuoda negatiivisia asioita esille yrityksestä. On tietenkin tärkeää, että epäasiallinen ja epäeettinen toiminta yrityksen puolesta tuodaan esille, mutta aina ongelma ei kuitenkaan ole yrityksessä, vaan asiakkaassa, joka haluaa sitten tehdä yritykselle hallaa kun ei olekaan saanut tahtoansa läpi.

Mitä tulee sosiaalisen median kanavien muuttumiseen, tämä on suhteellisen vauhdikasta. On kuitenkin hyvä huomata, että esimerkiksi Facebook ja Twitter ovat molemmat jo näin someaikana vanhoja ympäristöjä, silti näitä käyttävät yhä monet yksityishenkilöt ja yritykset. Instagram on myös noussut näiden rinnalle enkä usko, että nämä kolme tulevat hetkeen poistumaan aitiopaikoiltaan. Pienempiä sovelluksia tulee ja menee, mutta nämä tulevat pysymään vielä pitkään.

Tulevaisuudessa toivon, että sosiaalisen median käyttöä aletaan opettamaan koulussa. Tällä en tarkoita sitä, että koulussa opeteltaisiin julkaisujen tekemistä tai muuta vastaavaa, vaan lähinnä näitä samoja asioita, joita itse olen oppinut tällä kurssilla. Esimerkiksi tietosuojasta ja henkilötietojen keruusta on tärkeää opettaa jo ihan pienestä pitäen korostamalla sitä, että jos jotakin nettiin julkaiset, se pysyy siellä ikuisesti ja sitä on erittäin hankala poistaa. Vastuu tästä kuuluu tällä hetkellä enemmän todennäköisesti vanhemmille, mutta uskon, että tätä kohta opetetaan myös kouluissa.

Kokonaisuudessaan sosiaalinen media on hieno keksintö, mutta siihen liittyy vielä paljon parannettavaa. Kunhan siis kaikille opetettaisiin yhteinen käyttäytymisetiketti ja sosiaalisen median säännöt, tulisi sosiaalisesta mediasta entistä parempi alusta viestinnälle ja mainonnalle.

 

Lähteet:

Keskisuomalainen. 7.6.2019. Työmiehen pedofiiliksi Facebookissa leimannut nainen tuomittiin sakkoihin ja korvauksiin kunnianloukkauksesta Jyväskylässä. https://www.ksml.fi/kotimaa/Ty%C3%B6miehen-pedofiiliksi-Facebookissa-leimannut-nainen-tuomittiin-sakkoihin-ja-korvauksiin-kunnianloukkauksesta-Jyv%C3%A4skyl%C3%A4ss%C3%A4/1387386

lauantai, 11. heinäkuu 2020

Oppimistehtävä 2 c

Tämän oppimistehtävän tehtävänannossa on tarkoitus tarkastella jonkin yrityksen sosiaalisen median pelisääntöjä ja analysoida niitä. Tähän valitsin analysoitavaksi täysin oman alani ulkopuolelta Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) sosiaalisen median ohjeen. 

Tämä ohje on laadittu vuonna 2014 ja viimeksi sitä on päivitetty vuonna 2019. Se on tarkoitettu kaikille Tays:n työntekijöille ohjeeksi sosiaalisessa mediassa käyttäytymiseen, ja siinä kerrotaan myös Tays:n omista sosiaalisen median kanavista. Mielestäni ohjeessa on hyvin pohjustettu koko ohjeistus määrittelemällä, mitä sosiaalinen media tarkoittaa ja mitkä kaikki viestinnän kanavat siihen lasketaan. Yllätyksekseni ilmiselvien kanavien (Instagram ja Facebook) lisäksi sosiaalisen median kanaviksi on merkitty myös Wikipedia ja WhatsApp, joista jälkimmäinen on pikaviestintään käytettävä sovellus. Todennäköisesti tämä on merkitty sosiaalisen median kanavaksi sen alhaisen tietoturvasuojan vuoksi.

Oheistuksessa on hyvin tarkasti määritelty, milloin sosiaalista mediaa saa käyttää ja miten siellä  tulee käyttäytyä.  Esimerkiksi suoratoistopalveluita ei toivota käytettävän työpaikalla, sillä tämä saattaa häiritä potilastietojärjestelmien käyttöä ja hidastaa näitä. Salassapitovelvollisuudesta on muistutettu useassa kohdassa ja kantaa otetaan myös siihen, voiko potilaan kanssa verkostoitua missään sosiaalisen median kanavassa. Tällä varoitetaan siitä, kuinka sosiaalisessa mediassa verkostoituminen ei saa vaikuttaa toiminnan puolueettomuuteen tai asiallisuuteen, ja kuinka hoitosuhde saattaa vaarantua. Ohjeessa muistutetaan myös siitä, miten jokaiseen julkaisuun tulee suhtautua niin kuin tieto olisi julkista, vaikka kyseessä olisikin yksityinen profiili.

Tässäkin ohjeessa kerrotaan siitä, kuinka työntekijä edustaa työnantajaansa myös vapaa-ajalla ja tämän vuoksi työntekijän täytyy miettiä, onko hänen julkaisemansa sisältö  työnantajan kannalta haitallista. Varsinkin, jos sosiaalisesta mediasta käy ilmi, missä henkilö työskentelee, tarkoittaa tämä vähintäänkin epävirallista edustajuutta työpaikalla. Julkisesta keskustelusta mainitaan sen verran, että siihen saa osallistua, mikäli se kuuluu henkilön työtehtäviin. Kannanottoja ei siis toivota tekevän ominpäin ja nämä kaikki tulisi hyväksyttää vähintään esimiehellä.

Kun ohjetta lukee, väkisinkin alkaa miettimään, että kannattaako omaa työpaikkaansa tuoda ollenkaan ilmi missään sosiaalisen median kanavassa. Ei välttämättä ainakaan täysin, jos ei halua jatkuvasti olla hyväksyttämässä omia julkaisujaan esimiehellään. Henkilön täytykin siis tarkkaan harkita, haluaako hän esimerkiksi luoda LinkedIn-profiilin, jossa tarkoituksena on nimenomaan verkostoitua oman alansa ihmisten kanssa ja ehkä keskustella omaan alaan liittyvistä asioista. Mielipiteiden jako varsinkin tuntuu olevan melko riskialtista, jos ne eivät olisikaan linjassa oman työpaikan kanssa.

Vastuu sosiaalisen median pelisääntöjen luonnille on todennäköisesti kuulunut TAYS:n markkinointi- ja viestintäosastolle, mutta tätä ei tietenkään sivulla mainita. Mielestäni tämä on tietenkin oikein, sillä heidän kauttaan hyväksyntä julkaisuillekin kuuluisi, koska he vastaavat julkisesta viestinnästä. Ohjeet tuntuivat hyvin tiukoilta ja selväpiirteisiltä, ja niissä on hyvin kerrottu, kuinka sosiaalisessa mediassa kuuluu ja saa käyttäytyä.Kysymyksiä herääkin ehkä lähinnä siitä, että kerrotaanko tästä kuinka tarkasti uuden työntekijöiden perehdytyksessä. Myös sosiaalisen median väärinkäytöstä johtuvista seurauksista kerrotaan lyhyesti, että väärinkäytöstapauksissa voi seurauksena olla "vakavia työnjohdollisia toimenpiteitä", eli pahimmassa tapauksessa jopa irtisanominen työtehtävistä. Kokonaisuudessaan nämä ohjeet ovatkin siis erittäin kattavat ja tietokylläiset, joten uskon, että kenellekään pelisäännöt eivät jää epäselviksi.

 

 

Linkki ohjeeseen:
https://www.tays.fi/fi-FI/Sairaanhoitopiiri/Hallinto_ja_paatoksenteko/Saannot_ja_ohjeet/Sosiaalisen_median_ohje(51946)

 

sunnuntai, 28. kesäkuu 2020

Oppimistehtävä 2 b

Tämän oppimistehtävän tehtävänä oli googlettaa oma nimi ja katsoa, mitä kaikkea tietoa itsestään löytää. Kiitän tässä vaiheessa sitä, että en ole kovin aktiivinen somen käyttäjä itse. En varsinaisesti itsestäni löydä aivan älyttömästi tietoa: ainoastaan Instagram-, Facebook- ja LinkedIn-profiilieni profiilikuvat, sekä jostain syystä myös Pinterest-profiilini, jota en oikeastaan käytä. Itseasiassa, löydän Pinterest-profiilistani enemmän Googlen hakutuloksia, kuin näistä muista profiileista, joita käytän paljon aktiivisemmin.

Pinterest-hakutuloksista näkee paljon tykkäyksiäni ja omia kansioitani, joita olen tallentanut. Samoin LinkedIn-pfofiilistani löytyy viimeisin julkaisu, josta olen tykännyt. Tykännyt. Tämä oli mielenkiintoista. Nämä kaksi profiilia ovat ainoita sellaisia, jotka eivät ole yksityisiä. Pinterest-profiilistani voisin helposti poistaa oman sukunimeni, koska sen ei todellakaan tarvitsisi olla siellä. LinkedIn:ssä sen taas ikävä kyllä täytyy olla, jos haluan profiilillani siellä jotakin saavuttaa. Koen LinkedIn:n käytön kuitenkin suhteellisen hyödylliseksi, koska sitä kautta olen löytänyt nykyisenkin työpaikkani. Pitää kuitenkin olla jatkossa erittäin tarkkana, mitä siellä julkaisee ja mistä tykkää. Sieltä ihmiset saavat tietää nykyisen työpaikkani ja missä kaupungissa se sijaitsee.

Oli myös hauska yllätys, että löysin Googlesta lehtiartikkelin lukioajoiltani luokkamme Lontoon-reissusta, mitä en edes muistanut kirjoittaneeni. Oli mukava päästä lukemaan se ja huomata, että teksti jopa kuulostaa suhteellisen fiksulta!

Siihen, kuinka paljon tietoa Googlesta sinusta löytää, ei voi vaikuttaa muuten kuin miettimällä sitä, mitä jakaa internetissä tai ylipäätään julkisuudessa esimerkiksi lehtiartikkelin muodossa. Lähes kaikki tiedot, mitä minusta löytyi, ovat sellaisia, mitä olen itse nähtäville asettanut. Ja tämä on tietenkin hyvä asia. On myös mukava huomata, että Instagram- ja Facebook-profiileistani ei löydy muita julkaisuja, kuin ainoastaan nämä profiilikuvani. Profiilin yksityiseksi asettamisesta on siis ollut jotakin hyötyä selvästi!

Jokaisella henkilöllä on oikeus tulla unohdetuksi, mutta tähän liittyy tietenkin muutama poikkeus. Oikeus tulla unohdetuksi ei päde, jos tietojen käsittely on edelleen tarpeellista seuraavia tarkoituksia varten, esimerkiksi jos tietojen poistaminen rikkoo lakia, tietojen poistaminen olisi vastoin yleistä etua (esimerkiksi tilastointi tai tutkimus) tai jos tietoja tarvitaan oikeusvaateen laatimiseen tai perusteluun. (Tietosuojavaltuutetun toimisto 2020) Jos esimerkiksi päätät vaihtaa pankkia, vanha pankkisi ei voi poistaa kaikkia tietojasi, vaikka sitä pyytäisit, sillä pankeilla on velvollisuus säilyttää asiakkaan tietoja kymmenen vuoden ajan. Tässä tapauksessa on kuitenkin mahdollista estää tietojen käyttäminen.Tämä tarkoittaa siis sitä, että pankki säilyttää lain nojalla tietojasi seuraavan kymmenen vuoden ajan, mutta he eivät saa käyttää tietoja.(Euroopan komissio 2014)

Sinun on kuitenkin mahdollisuus saada tiedot poistetuksi, jos rekisterinpitäjällä ei ole enää laillista perustetta säilyttää tietojasi ja rekisterinpitäjä ei tarvitse tietojasi enää alkuperäiseen tarkoitukseen, tietojasi on käsitelty lainvastaisesti tai nämä tulisi poistaa lainsäädännön nojalla. Tietojen poistaminen on yleensä maksutonta, mutta jos tietojen poistopyyntö on kohtuuton tai perusteeton, rekisterinpitäjällä on oikeus periä työstä kohtuullinen maksu. Pyynnössä tulee käydä selkeästi ilmi nimesi, yhteystietosi, peruste tietojen poistolle ja mitä tietoja tulee poistaa. (Tietosuojavaltuutetun toimisto 2020). Näitä tietoja on mahdollisuus poistaa esimerkiksi Googlesta tai jopa koko internetistä. Esimerkiksi jos nyt satut googlettamaan oman nimesi ja hakutuloksista nousee esiin vanha artikkeli, joka koskee velkajärjestelyä, sinulla voi olla oikeus poistaa tämä hakutulos. Jos et ole julkisuuden henkilö ja oikeutesi tulla unohdetuksi syrjäyttää yleisön yleisen edun saada informaatiota, tämä hakutulos voidaan todennäköisesti poistaa. (Euroopan komissio 2014)

Digitalinen identiteetti muodostuu monesta eri osa-alueesta. Tähän kuuluvat esimerkiksi nimi, henkilötunnus, salasanat, some-profiilit, harrastukset, terveystiedot, talous- ja koulutustiedot, sekä paikkatiedot. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nämä kaikki tiedot olisivat julkisia, vaan nämä tiedot ovat hajautettuna eri paikkoihin internetissä. Esimerkiksi terveystietosi löydät Omasta kannasta, tilitietosi löydät pankkisi verkkopankista ja verkko-ostoshistoriasi on hajautettuna eri verkkokauppohin, joita olet käyttänyt. (Viestintätoimisto Manifesto 2013)

Jos keskitytään julkisiin tietoihin, eli ihmisten some-profiileihin, voi heidän julkaisuistaan päätellä paljon siitä, mitä he haluavat tuoda esiin itsestään näiden julkaisujen avulla. Minkälaisen kuvan he siis antavat itsestään. Tämä on se digitaalinen identiteetti, johon voi itse vaikuttaa eniten, sillä jokaisella on oikeus päättää mitä jakaa. Monet julkisuudenhenkilöt jakavat asioita, jotka sopivat parhaiten heidän brändilleen. Usein poliitikkojen viestintäkanavana pidetään Twitteriä, mutta monelta tietenkin löytyy myös esimerkiksi Instagram-profiili. He eivät kuitenkaan käytä Instagramia kuten "tavalliset" ihmiset, vaan heidän profiilinsa keskittyvät lähinnä kannanottoihin ja "virallisiin" kuviin. Mielestäni tämä on hyvä näin. He saavat julkisuudessa esittää itsensä juuri sellaisena kuin haluavat ja heidän yksityisyytensä säilyy. Jos he jossakin vaiheessa päättävät alkaa lisäämään arkisempia kuvia, se on heidän päätettävissään, mutta toistaiseksi en näe sille tarvetta.

 

Lähteet:

Tietosuojavaltuutetun toimisto. 2020. Oikeus poistaa tiedot. https://tietosuoja.fi/oikeus-poistaa-tiedot

Tietosuojavaltuutetun toimisto. 2020. Kun haluat poistaa tietosi. https://tietosuoja.fi/kun-haluat-poistaa-tietosi

Euroopan komissio. 2014. Voinko pyytää yritystä poistamaan henkilötietoni?. https://ec.europa.eu/info/law/law-topic/data-protection/reform/rights-citizens/my-rights/can-i-ask-company-delete-my-personal-data_fi

Viestintätoimisto Manifesto. 2013. Digitaalinen identiteetti ei ole kuluttajien omassa hallussa – pelko ja epävarmuus tietojen luovuttamisesta verkossa suurta. Panorama Partners Oy 10.12.2013 https://news.cision.com/fi/viestintatoimisto-manifesto/r/digitaalinen-identiteetti-ei-ole-kuluttajien-omassa-hallussa---pelko-ja-epavarmuus-tietojen-luovutta,c9509767

lauantai, 27. kesäkuu 2020

Oppimistehtävä 2 a

Tietosuojakysymykset

Tehtävänä oli kommentoida muutamaa keskustelua tietosuojakysymyksistä. Löysin erittäin mielenkiintoisen ja ajankohtaisen keskustelunaloituksen siitä, kuinka usein joutuu todistamaan myyjien käymää hyllynvälikeskustelua, jossa keskustellaan työpaikan salassapidettävistä asioista avoimesti ja kaikkien kuullen. Tähän keskusteluun kommentoin asiaa, joihin olen itse törmännyt työntekijänä. Esimerkkinä käytin junamatkaa muutaman työkaverini kanssa, jota he hyödynsivät ymmärrettävästi työskentelyyn, mutta samalla puhuivat ääntään madaltamatta työpaikan asioista yleisellä paikalla.

Toinen esimerkkini koski tietokoneen näytönlukitusta työpaikalla, joka tuntuu unohtuvan monilta. Tämä on erittäin ikävää varsinkin, jos tekee asiakastyötä henkilökohtaisesti, ja joutuu jättämään tietokoneensa vartioimatta hetkeksi. Näytönlukituksen unohtaminen saattaa olla erittäin suuri tietoturvariski, sillä silloin kuka tahansa pääsee katsomaan tietokoneella olevia tiedostoja. 

Löysin keskustelualueelta myös toisen mielenkiintoisen keskustelun, jossa pohdittiin, ovatko työntekijät yritysten suurin tietoturvauhka. Eräs vastaaja oli kertonut omasta kokemuksestaan työpaikalla, jonne oli palkattu tällainen mystery shopper -tyylinen henkilö, joka testasi kuinka helposti hän pääsee soluttautumaan yritykseen sisälle ja poimimaan salassapidettäviä tietoja. Kokeilu oli mennyt ilmeisen huonosti, sillä testaaja oli hyvinkin helposti päässyt sisään yrityksen verkkoon ja käsiksi salasanoihin.

Kommentoin tätä vastausta sillä tavalla, että mielestäni tällaisten testausten tulisi olla yhtä tärkeä osa yritysten turvallisuusasioita kuin joka vuotiset paloharjoitukset ovat. Kirjoitin kommenttiini myös nimikyltti-/henkilökorttikäytännöistä, jotka pitäisivät olla tärkeä osa jokaista yritystä. Ajatus näiden pohjallahan on se, että jos nimikylttiä ei ole, henkilöä X ei päästetä työpaikan sisäisiin tiloihin ilman valvontaa. Kuinka usein tämä käytäntö kuitenkaan totetutuu, jos henkilö X sanoo olevansa se ja se henkilö, joka pitäisi kaikkien työntekijöiden tietää.

Nämä molemmat keskustelunaiheet olivat mielestäni todella ajankohtaisia ja pinnalla olevia aiheita. Yritysten pitäisi muistaa kouluttaa työntekijänsä kunnolla tietosuoja-asioihin ja varmistua siitä, että näitä noudatetaan. Kuinka yritys sitten valvoo, että tätä noudatetaan, kun työntekijöiden salakuuntelu ja -katselu on kielletty? Asiakastyötä tekevillä yrityksillä, jossa asiakkaiden kanssa ollaan lähes aina henkilökohtaisesti tekemisissä, olisi hyvä aina valita satunnaisia asiakkaita, joille lähettää esimerkiksi palautekysely. Ei tietenkään suoraan tietosuoja-asioista, mutta ihan yleisesti. Asiakas varmasti nostaisi tällaisen hyllynvälikeskustelu -tapauksen esiin. Uskon myös, että nykyään aisiakkaat aika helposti antavat palautetta itsenäisestikin epäkohdista, joten uskon, että tällaiset tapaukset nousisivat esiin muutenkin. Ainakin itse koen tärkeäksi palautteen annon ja jos tällaista käytöstä huomaan asioidessani esimerkiksi ruokakaupassa, laitan varmasti asiasta palautetta.

maanantai, 27. huhtikuu 2020

Oppimistehtävä 1 c

Oppimistehtävä 1 C:ssä on tarkoitus miettiä sosiaalisen median mahdollisuuksia omalla alallani. Opiskelualani on liiketalous, jossa mielestäni pystyy erittäin hyvin hyödyntämään sosiaalista mediaa. Liiketalous on moniulotteinen käsite, sillä esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulussa voi opiskella liiketaloutta keskittyen esimerkiksi taloushallintoon, myyntiin, yrittäjyyteen tai markkinointiin. Mielestäni näillä kaikilla liiketalouden haaroilla voi hyödyntää sosiaalista mediaa.

Monet yritykset ovat heränneet sosiaalisen median käyttöön viime vuosina ja nykyään on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että yritykseltä löytyy niin Facebook- kuin Instagram-tili. Näillä tileillä yritykset keskittyvät lähinnä markkinointiin ja mikä parasta, se on vielä ilmaistakin! Kuluttajat selaavat somejaan jatkuvasti, joten tämän vuoksi eri someissa olevat profiilit varmasti hyödyttävät yrittäjää. Kunhan tunnisteita (hastagejä) löytyy kuvan alta riittävästi, se mahdollistaa uusien kuluttajien löytävän yrityksen some-tilin. Olen huomannut myös ilmiön, että jos yritykseltä ei näitä tilejä löydy, sitä saatetaan jopa sen vuoksi karttaa. Some-tileiltä etsitään varmistusta ammattitaidosta ja osaamisesta, sekä yrityksen arvoista, ja jos näitä asioita ei somesta löydä, saatetaan valita joku toinen alan yrittäjä.

Myös LinkedIn:in käyttö on mielestäni lisääntynyt huimasti. Kun tein oman profiilini vuonna 2016 (työyhteisöviestintä-kurssin pakottamana), monikaan verkostostani ei julkaissut minkäänlaisia julkaisuja profiilissaan. Kelataan muutama vuosi eteenpäin, kun monet heistä ovat jo valmistuneet, heidän LinkedIn aktiivisuutensa on räjähtänyt eksponentiaalisesti. Nyt keskitytään markkinoimaan itseään ja osaamistaan mahdollisille uusille työnantajille. Tämän olen myös huomannut toimivan! Nyt korona-viruksen vuoksi monilla on lähtenyt työpaikka alta, joten he ovat kirjoitelleet seinälleen viestin, jossa pyydetään verkostoa linkkaamaan työpaikkoja. Kommentit "Näkyvyyttä kommentilla!:)" ja "Tsemppiä työnhakuun! Varmasti näin aktiiviselle nuorelle löytyy tuota pikaa työpaikka!" toistuvat useasti. Seuraava julkaisu on kiitos viesti kaikille avustaneille ja että työpaikka löytyi. Itsensä markkinointi onkin siis erittäin kannattavaa ja se poikii mahdollisuuksia, joita ei ehkä olisi voinut kuvitella olevan.

Sosiaalista mediaa voi siis omalla alallani käyttää sekä itsensä tai yrityksensä yhtenä markkinointialustana. Somessa tuodaan esille omia tai yrityksen arvoja, tuotteita ja palveluita, kampanjoita ja melkein mitä tahansa, mitä mieleen vaan sattuu juolahtamaan. Pääpointtina on kuitenkin aina markkinointi, mutta liika markkinointi ja näkyvyys tuskin voi olla kenellekään pahitteeksi.

 

- Eve