Tämän oppimistehtävän tehtävänä oli googlettaa oma nimi ja katsoa, mitä kaikkea tietoa itsestään löytää. Kiitän tässä vaiheessa sitä, että en ole kovin aktiivinen somen käyttäjä itse. En varsinaisesti itsestäni löydä aivan älyttömästi tietoa: ainoastaan Instagram-, Facebook- ja LinkedIn-profiilieni profiilikuvat, sekä jostain syystä myös Pinterest-profiilini, jota en oikeastaan käytä. Itseasiassa, löydän Pinterest-profiilistani enemmän Googlen hakutuloksia, kuin näistä muista profiileista, joita käytän paljon aktiivisemmin.

Pinterest-hakutuloksista näkee paljon tykkäyksiäni ja omia kansioitani, joita olen tallentanut. Samoin LinkedIn-pfofiilistani löytyy viimeisin julkaisu, josta olen tykännyt. Tykännyt. Tämä oli mielenkiintoista. Nämä kaksi profiilia ovat ainoita sellaisia, jotka eivät ole yksityisiä. Pinterest-profiilistani voisin helposti poistaa oman sukunimeni, koska sen ei todellakaan tarvitsisi olla siellä. LinkedIn:ssä sen taas ikävä kyllä täytyy olla, jos haluan profiilillani siellä jotakin saavuttaa. Koen LinkedIn:n käytön kuitenkin suhteellisen hyödylliseksi, koska sitä kautta olen löytänyt nykyisenkin työpaikkani. Pitää kuitenkin olla jatkossa erittäin tarkkana, mitä siellä julkaisee ja mistä tykkää. Sieltä ihmiset saavat tietää nykyisen työpaikkani ja missä kaupungissa se sijaitsee.

Oli myös hauska yllätys, että löysin Googlesta lehtiartikkelin lukioajoiltani luokkamme Lontoon-reissusta, mitä en edes muistanut kirjoittaneeni. Oli mukava päästä lukemaan se ja huomata, että teksti jopa kuulostaa suhteellisen fiksulta!

Siihen, kuinka paljon tietoa Googlesta sinusta löytää, ei voi vaikuttaa muuten kuin miettimällä sitä, mitä jakaa internetissä tai ylipäätään julkisuudessa esimerkiksi lehtiartikkelin muodossa. Lähes kaikki tiedot, mitä minusta löytyi, ovat sellaisia, mitä olen itse nähtäville asettanut. Ja tämä on tietenkin hyvä asia. On myös mukava huomata, että Instagram- ja Facebook-profiileistani ei löydy muita julkaisuja, kuin ainoastaan nämä profiilikuvani. Profiilin yksityiseksi asettamisesta on siis ollut jotakin hyötyä selvästi!

Jokaisella henkilöllä on oikeus tulla unohdetuksi, mutta tähän liittyy tietenkin muutama poikkeus. Oikeus tulla unohdetuksi ei päde, jos tietojen käsittely on edelleen tarpeellista seuraavia tarkoituksia varten, esimerkiksi jos tietojen poistaminen rikkoo lakia, tietojen poistaminen olisi vastoin yleistä etua (esimerkiksi tilastointi tai tutkimus) tai jos tietoja tarvitaan oikeusvaateen laatimiseen tai perusteluun. (Tietosuojavaltuutetun toimisto 2020) Jos esimerkiksi päätät vaihtaa pankkia, vanha pankkisi ei voi poistaa kaikkia tietojasi, vaikka sitä pyytäisit, sillä pankeilla on velvollisuus säilyttää asiakkaan tietoja kymmenen vuoden ajan. Tässä tapauksessa on kuitenkin mahdollista estää tietojen käyttäminen.Tämä tarkoittaa siis sitä, että pankki säilyttää lain nojalla tietojasi seuraavan kymmenen vuoden ajan, mutta he eivät saa käyttää tietoja.(Euroopan komissio 2014)

Sinun on kuitenkin mahdollisuus saada tiedot poistetuksi, jos rekisterinpitäjällä ei ole enää laillista perustetta säilyttää tietojasi ja rekisterinpitäjä ei tarvitse tietojasi enää alkuperäiseen tarkoitukseen, tietojasi on käsitelty lainvastaisesti tai nämä tulisi poistaa lainsäädännön nojalla. Tietojen poistaminen on yleensä maksutonta, mutta jos tietojen poistopyyntö on kohtuuton tai perusteeton, rekisterinpitäjällä on oikeus periä työstä kohtuullinen maksu. Pyynnössä tulee käydä selkeästi ilmi nimesi, yhteystietosi, peruste tietojen poistolle ja mitä tietoja tulee poistaa. (Tietosuojavaltuutetun toimisto 2020). Näitä tietoja on mahdollisuus poistaa esimerkiksi Googlesta tai jopa koko internetistä. Esimerkiksi jos nyt satut googlettamaan oman nimesi ja hakutuloksista nousee esiin vanha artikkeli, joka koskee velkajärjestelyä, sinulla voi olla oikeus poistaa tämä hakutulos. Jos et ole julkisuuden henkilö ja oikeutesi tulla unohdetuksi syrjäyttää yleisön yleisen edun saada informaatiota, tämä hakutulos voidaan todennäköisesti poistaa. (Euroopan komissio 2014)

Digitalinen identiteetti muodostuu monesta eri osa-alueesta. Tähän kuuluvat esimerkiksi nimi, henkilötunnus, salasanat, some-profiilit, harrastukset, terveystiedot, talous- ja koulutustiedot, sekä paikkatiedot. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nämä kaikki tiedot olisivat julkisia, vaan nämä tiedot ovat hajautettuna eri paikkoihin internetissä. Esimerkiksi terveystietosi löydät Omasta kannasta, tilitietosi löydät pankkisi verkkopankista ja verkko-ostoshistoriasi on hajautettuna eri verkkokauppohin, joita olet käyttänyt. (Viestintätoimisto Manifesto 2013)

Jos keskitytään julkisiin tietoihin, eli ihmisten some-profiileihin, voi heidän julkaisuistaan päätellä paljon siitä, mitä he haluavat tuoda esiin itsestään näiden julkaisujen avulla. Minkälaisen kuvan he siis antavat itsestään. Tämä on se digitaalinen identiteetti, johon voi itse vaikuttaa eniten, sillä jokaisella on oikeus päättää mitä jakaa. Monet julkisuudenhenkilöt jakavat asioita, jotka sopivat parhaiten heidän brändilleen. Usein poliitikkojen viestintäkanavana pidetään Twitteriä, mutta monelta tietenkin löytyy myös esimerkiksi Instagram-profiili. He eivät kuitenkaan käytä Instagramia kuten "tavalliset" ihmiset, vaan heidän profiilinsa keskittyvät lähinnä kannanottoihin ja "virallisiin" kuviin. Mielestäni tämä on hyvä näin. He saavat julkisuudessa esittää itsensä juuri sellaisena kuin haluavat ja heidän yksityisyytensä säilyy. Jos he jossakin vaiheessa päättävät alkaa lisäämään arkisempia kuvia, se on heidän päätettävissään, mutta toistaiseksi en näe sille tarvetta.

 

Lähteet:

Tietosuojavaltuutetun toimisto. 2020. Oikeus poistaa tiedot. https://tietosuoja.fi/oikeus-poistaa-tiedot

Tietosuojavaltuutetun toimisto. 2020. Kun haluat poistaa tietosi. https://tietosuoja.fi/kun-haluat-poistaa-tietosi

Euroopan komissio. 2014. Voinko pyytää yritystä poistamaan henkilötietoni?. https://ec.europa.eu/info/law/law-topic/data-protection/reform/rights-citizens/my-rights/can-i-ask-company-delete-my-personal-data_fi

Viestintätoimisto Manifesto. 2013. Digitaalinen identiteetti ei ole kuluttajien omassa hallussa – pelko ja epävarmuus tietojen luovuttamisesta verkossa suurta. Panorama Partners Oy 10.12.2013 https://news.cision.com/fi/viestintatoimisto-manifesto/r/digitaalinen-identiteetti-ei-ole-kuluttajien-omassa-hallussa---pelko-ja-epavarmuus-tietojen-luovutta,c9509767